"Tyypiltään ja kooltaan erinomainen nuori narttu jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja korvat. Hyvä kaula. Tasapainoiset raajojen kulmaukset. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Hieman luisu lantio ja matala hännän kiinnitys. Hyvä karva, kevyet vaivattomat liikkeet."

Tuolloin Viivi ei mielestäni oikein esiintynyt edukseen ja oli jotenkin hurjan vaisu, eikä iloinen, reipas itsensä. Juoksukin saattoi vaikuttaa. Onneksi nyt Viivi vaikuttaisi olevan jälleen oma itsensä.

Reilu viikko sitten kävimme Kiimingissä mätsärissä. Näyttelyt alkoivat lpaavasti kun Viivi käyttäytyi kivasti ja sai punaisen nauhan, vaikka sen pari oli lopulta sinisten voittaja. Punaisten kehässä, Viivin takana ravasi ja seisoi kuitenkin Viivin rakas leikkikaveri Emma, jolloin leikki olisi ollut myös kehässä Viivin mielestä paljon hauskempaa. Ravatessakin Viivi yritti kokoajan kääntyä Emmaan päin ja pomppi kuin mikäkin tohelo :) Jäimme sitten odotetusti ilman sijoitusta.

Tänä viikonloppuna Viiviä ei leikityttänyt niin paljon ja mätsärit sujuivat oikein hienosti. Kaikki seisominen ja ravaaminen sujui todella hyvin. Toivottavasti myös virallisissa näyttelyissä Viivi olisi jatkossa tuollainen :) Viivi tuli hienosti punaisten kakkoseksi ja saimme paljon hienoja palkintoja. 

Seuraavia näyttelyitä meillä olisi Kokkolan KV, Kemin ryhmänäyttely, Oulun KV ja Tornion KV.

Tässä tuoreita kuvia Viivistä:

Eilen taas kävimme Oulaisten ryhmänäyttelyssä. Tällä kertaa tuomarina oli Raimo M Viljanmaa. Tulokseksi saimme ERI1, mutta SA jäi saamatta, joten jatkamaan emme päässeet. Arvostelu oli tällainen:  "Erinom. liikkeet. Voimakas otsapenger. Hieman lyhyehkö, kevyehkö kuono. Kauniit korvat. Rungolta sopivan voimakas, tiivis, jäntevä. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Tumma mantteli hallavin merkein. Häntä voisi kiertyä tiiviimmin selälle."  Eli mukava arvostelu tuokin.

Ensi viikonloppuna menemme Kuusamoon näyttelyyn, jonne onkin ilmoittautunut aika vähän koiria. Toivomme siis kovasti saavamme menestystä. 

Viivillä on alkanut ensimmäinen juoksu, joten muut harrasteet ovat nyt tauolla. Onneksi Viivillä on myös narttukoiria kavereina, niin on villikko päässyt edes metsään riehumaan muiden koirien kanssa.

Tässä vähän kuvia näyttelyistä:

Kehässä kaikki sujui oikein hyvin. Viivi seisoa tapitti todella kauniisti ja oli oikein mielissään ja häntäheiluen kun tuomari tuli katsomaan ja koskemaan. Hampaat näytti oikein nätisti ja ei edes hulluna ryykännyt pussailemaan tuomaria, vaikka iloinen tästä huomiosta olikin. Juokseminen sujui ihan kivasti, mutta junnujen kehässä ensimmäisessä edestakaisin, menossa Viivi vähän pomppi pari kertaa. PN-kehässä taas Viivi peitsasi harmillisesti jonkinmatkaa, kun en vielä osaa oikein aina juosta tarpeeksi lujaa, mutta nyt tätäkin olemme harjoitelleet. Voi olla että tuo paitsaaminen saattoi vaikuttaa jopa Viivin tulokseen tuossa PN-kehässä.

Viivin loistavat tulokset olivat siis kuitenkin ERI1, SA, PN4. Hieno arvostelu oli tällainen:

"9kk. Sievä nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Oikeanmallinen narttumainen pää, hyvä ilme. Hyvä kaula. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Hyvä runko, leveä reisi. Oikea karvanlaatu, kevyt liikunta."

Ensi viikonloppuna olemme sitten Haapavedellä ja aijon kyllä kunnolla panostaa tuohon juoksemiseeen, että se sujuisi. Kovastihan tuo taas jännittää, mutta onneksi on nyt edes nuo yhdet näyttelyt takana, niin tietää jo vähän etukäteen, että mitä siellä tapahtuu :) 

Myös muuta olemme kerenneet harrastella. Ilmoittauduimme Sannin agilityryhmään, jossa käymme nyt maanantaisin. Myös agilityssä on tapahtunut edistystä. Kaikki tuntuu olevan niin hirveän paljon helpompaa kun Viivi ei enää saa hepolikohtauksia ja lähde juntturoimaan ja karkuun, vaan voi kunnolla keskittyä treeneihin ja radanpätkiin. Agility tuntuu kyllä nyt huippukivalta kun tuota editystä tapahtuu. Radan pätkät menivät kyllä tosi kivasti ja kontaktiesteetkin alkavat sujua kokoajan paremmin.

Ensi maanantaina en pääse agilityyn kun olen tentissä, joten kävimme eilen Sannin kanssa harjoittelemassa tyhjällä hallilla. Eilen Viivi häippäsi pari kertaa lähdöstä ennen aikojaan, mutta muuten treenailu sujui oikein mukavasti. Loppua kohti suoritukset aina paranee, kun Viivi vähän rauhoittuu. Pitäisi käydä kyllä ihan kunnon lenkillä aina ennen treenejä, ettei pikkuisella oli niin mielettömästi sitä virtaa.

Tokoa meillä ei sunnuntaina ollut, kun tunti pidettiin jo silloin tiistaina viime viikolla. Ensi sunnuntaina olisi taas sitäkin sitten vuorossa. Olemme nyt kotona harjoitelleet paljon sitä Viiville hieman vaikeaa alustalle syöksymistä, ja sekin on alkanut sujua oikein kivasti.

Seisomisharjoitusta Viivin kanssa:

Myös tokossa Viivi on käyttäytynyt superhyvin. Sielläkin voin nyt mukavasti pitää Viiviä irti, kun se ei kiinnitä muihin kuin minuun huomiota. (mitä nyt joskus hyppää ohjaajaa pussailemaan, kun hän tulee katsomaan suoriksiamme) Tehtävätkin ovat nyt mukavasti vaikeutuneet ja on ollut mukava oppia ihan uusiakin juttuja. Eilen muunmuassa harjoittelimme peruuttamista ekaa kertaa ja Viivi oppi sen heti ensi yrittämällä. Kovasti saatiin kehuja ja ohjaaja ei olisi uskonut, että teimme sitä ekaa kertaa. Eilen kokeilimme myös tokohyppyä, mikä sujui Viiviltä vähän turhankin vauhdikkaasti, se kun on aivan hulluna nuihin alustoihin, niin jos on jonkinlaisen esteen takana alusta ja makupala niin on minulla koirassa pitelemistä.

Muuten olemme aikasemmilla kerroilla nyt harjoitelleet paikallaoloa istuen ja maaten, luoksepäästävyyttä, vauhdikasta maahanmenoa, mitkä ovatkin kaikki sujuneet tosi hienosti. Nyt meillä olisi kotitehtävänä harjoitella ehdollistamista naksuttimella ja alustan luokse syöksymistä, mutta vielä Viivi ei ole oikein hoksannut jujua. Eiköhän se pian idean hoksaa, kun jaksetaan tarpeeksi harjoitella. Naksuttimen se kyllä tajuaa, eli tietää saavansa palkan siitä tehtävästä jonka teki silloin, kun naksahti, mutta jotenkin se ei silti osaa haukeutua siihen suuntaan mihin suuntaan menemisestä olen naksauttanut. Vaikeaa hommasta tekee sekin, että se tahtoisi vain istua näköttää minun edessäni katsoen vain minua, eli oikeaan suuntaan katsomisestakin on vaikea palkata, mutta kai se vain täytyy olla kärsivällinen ja odottaa :)

Tekisi kovasti mieli mennä jollekin agilitykurssillekin, kun on taas kulunut vähän aikaa siitä kun olemme viimeksi päässeet agiliitään. Viivikin varmasti tahtoisi, kun sillä on aina niin kova hinku ryykätä kaikenlaisille, keinuille, puomeille ja putkiin tuolla tokotreeneissäkin jos satumme esteiden vieressä seisomaan. Myös tuo tokohyppy kun sai Viiviin niin hirveän vauhdin ja innostuksen, niin kyllä taitaa tyttö olla agilityn tarpeessa. 

Näyttelyitä odottelen kovalla innolla. Olemme harjoitelleet aika paljon ravaamista ja seisomista aina kun tilaisuus vain tulee. Tokossa kun teimme pareittain luoksepäästävyyttä, kokeilin myös huvikseen parikertaa seisottaa Viiviä, silloin kun sitä tultiin kopeloimaan ja myös hampaat katsottiin. Viivi oli vähän turhan innoissaan, eikä ihan meinannut pysyä paikallaan seisomisessa ja hampaita katsottaessakin se olisi tahtonut vain nuolla innoissaan katsojan käsiä ja naamaa. Harjoitella pitää siis vielä kovasti ja katsoa, että Viivi olisi mahdollisimman rauhallinen näyttelyissä. Ravaaminen sujuu sentään tosi hienosti oli Viivi villi tai rauhallinen.

Kotona Viivi ei ole aina totellut niin hyvin kuin treeneissä. Meillä on ollut vähän ongelmia saada Viivi tulemaan luokse ja antamaan kiinni kun se on irti. Kunnon herkuillahan se kyllä aina tulee, mutta olisi kiva kun sitä tänne-käskyä toteltaisiin muutenkin. Tämän ongelman vakavuus tulikin ilmi tuossa viime viikolla, kun Viivi oli siskoni Sannin luona yön hoidossa ja Viivi karkasi metsään.

Aamulla kun Viivi oli ollut irti pihalla, oli Sanni vain nähnyt ikkunasta kun Viivi oli lähtenyt juoksemaan täysiä pois pihasta ja kun hän oli ehtinyt ulos asti oli Viivi jo kadonnut. Myöhemmin kun Sanni lähti etsimään oman koiransa kanssa Viiviä, he näkivätkin Viivin metsässä, mutta se ei ollut kuulevinaankaan kun sillä yritti huutaa. Metsässä oli myös niin hirveän paljon lunta, ettei sen perään sitten pitämmälle edes päässyt.

Sanni sitten soitti meille ja lähdimme tulemaan hirveällä vauhdilla paikalle ja hain myös sukset, että voisin niiden kanssa lähteä pyydystämään Viivin lumisesta metsästä. Kun sitten ehdimme metsätielle. Näimme Viivin kököttämässä metsäaukiolla. Se oli lähtenyt kömpimään takaisinpäin omia jälkiään pitkin ja kun vielä menin kutsumaan sitä, se rupesi kömpimään oikein vauhdilla ja häntä heiluen luokseni. Viivi oli onneksi aivan kunnossa ja saimme sen viimein kotiin hurjan reissunsa jälkeen :)

Tuolloin Viivi oli ollut jo aikaisemminkin hankala Sannin luona. Se ei ollut tahtonut olla sisällä ollenkaan vaan oli melkein kokoajan ulkona vaikka Sannin koirat olisivat olleet sisällä. Myös meillä se joskus ei tahdo millään tulla tuolta aidatulta takapihaltamme sisään vaikka kuinka houkuttelisi ja käskisi. Varsinkin nyt kun on ollut lauhemmat ilmat niin Viivi viihtyisi kokoajan ulkona, eikä sillä tule edes ikävä, yksin ollessaan.

Olen ilmoittanut Viivin nyt Vaasan kansainväliseen näyttelyyn ja Haapaveden ryhmänäyttelyyn. Niitä odottelenkin täällä jo kovalla innolla :) Viivillä on muuten toinen korva noussut pystyyn! Tässä vähän tuoreempia kuviakin Viivistä:

Nyt on kova jänskääminen sunnuntain mätsäreiden takia. Olemme kyllä harjoitelleet sekä juoksemista ja seisomista ja molemmat menevät kyllä aika hienosti. Kopeloinninkaan ei pitäisi olla Viiville ongelma, ellei siitä sitten sakoteta, että Viivi saattaa antaa tuomarille märän pusun :)

Muuta touhua Viiville on taas ollut tallilla riehuminen ja koirapuistossa muiden koirien kiusaaminen. Viivi kyllä rakastaa peuhata niin tuttujen kuin vieraidenkin koirien kanssa.

Kevään näyttelyitä joihin olisimme menossa, ovat ainakin näillä näkymin 9.4. Vaasan KV-näyttely, 16.4. Haapaveden ryhmänäyttely, ehkä 24.4. Lappeenrannan KV,  7.5. Oulaisten ryhmänäyttely tai Tampereen KV ja 29.5. Tuurin Miljoonakoira 2011.

Puuhaa Viivillä on kyllä ollut paljon vaikkei nyt ole reeneihin päässytkään. Tallille Viivi on päässyt nyt monta kertaa viikossa remuamaan, ja hevoseenkin on kyllästytty jo sen verran, että Viivi ei ole enää ratsastusreissuilla mukana ollessaan häiriöksi. Säikky Vikke-hevonenkin on jostain syystä aina paljon rauhallisempi kun on koira mukana. Kai se ajattelee, että sen ei silloin itse tarvitse vahtia ympäristöä vaan koira tekee sen.

Myös koirakavereita on riittänyt. Viivin luona on vieraillut Lex-portsu ja Viivikin oli Riikan luona viime viikolla yhden yön hoidossa. Viivi ja Lex ovat kyllä huippuja kaveruksia, eikä leikeistä meinaa tulla millään loppua. Viivi on saanut myös aivan uuden kavein kun siskoni Sanni otti uuden pikkuisen aussie pennun Emman :) Viivi on päässyt nyt pari kertaa leikkimään pikkuisen kanssa, vaikka minua kyllä vähän hirvittää katsoa Viivin rajua temmellystä pikkupennun kanssa. Reippaastihan tuo Emma on kumminkin Viivin leikkejä kestänyt ja on mukavaa kun on nyt joku riiviö joka hyppii Viivin niskaan kun yleensä se ollut Viivi joka muita kiusaa. 

Tallilla Viivi on päässyt nyt oikein usein mesoamaan. Tallilla onkin Viivin mielestä niin kovin kivaa, että luoksetulosta on tullut irtiollessa melko vaikeaa. Täytyisi varmaan kantaa maukkaampia makupaloja aina mukana, että tyttö malttaisi aina tulla kun käsketään. Myös takapihallamme irtiollessaan Viivi ei aina tahtoisi tulla takaisin sisälle.

Myös surua on perheessämme nyt ollut, kun rakas Väinö-kissamme piti lopettaa kroonisen korvatulehduksen ja munuaisvaivojen takia. Viivikin on hieman tuntunut ihmettelevän Väinön poissaoloa. Ikävä on kova, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa helpottaa kun tietää, että päätös oli kuitenkin oikea.

Lepää rauhassa Väinö.