Viivin käytökseen on tullut mukavasti parannusta. Olemme nyt paljon lenkittäneet sitä metsässä irrallaan, eikä ole ollut ollenkaan mitään karkailuongelmia. Tosi nätisti se nyt pysyy aina meidän lähettyvillä, ja tulee joka kerta luokse kun kutsuu, eikä väistä enää ollenkaan silittelyjä niissä tilanteissa, joten kiinniottaminenkin on nyt aina helppoa. Myös takapihalta ja koirapuistossa sen saa nyt nätisti kiinni. Näköjään taisi tuokin ongelma johtua näköjään omasta laiskuudesta, että emme tarpeeksi usein kutsunut Viiviä luokse, muussa kuin kiinniotto tarkoituksessa.

Myös tokossa Viivi on käyttäytynyt superhyvin. Sielläkin voin nyt mukavasti pitää Viiviä irti, kun se ei kiinnitä muihin kuin minuun huomiota. (mitä nyt joskus hyppää ohjaajaa pussailemaan, kun hän tulee katsomaan suoriksiamme) Tehtävätkin ovat nyt mukavasti vaikeutuneet ja on ollut mukava oppia ihan uusiakin juttuja. Eilen muunmuassa harjoittelimme peruuttamista ekaa kertaa ja Viivi oppi sen heti ensi yrittämällä. Kovasti saatiin kehuja ja ohjaaja ei olisi uskonut, että teimme sitä ekaa kertaa. Eilen kokeilimme myös tokohyppyä, mikä sujui Viiviltä vähän turhankin vauhdikkaasti, se kun on aivan hulluna nuihin alustoihin, niin jos on jonkinlaisen esteen takana alusta ja makupala niin on minulla koirassa pitelemistä.

Muuten olemme aikasemmilla kerroilla nyt harjoitelleet paikallaoloa istuen ja maaten, luoksepäästävyyttä, vauhdikasta maahanmenoa, mitkä ovatkin kaikki sujuneet tosi hienosti. Nyt meillä olisi kotitehtävänä harjoitella ehdollistamista naksuttimella ja alustan luokse syöksymistä, mutta vielä Viivi ei ole oikein hoksannut jujua. Eiköhän se pian idean hoksaa, kun jaksetaan tarpeeksi harjoitella. Naksuttimen se kyllä tajuaa, eli tietää saavansa palkan siitä tehtävästä jonka teki silloin, kun naksahti, mutta jotenkin se ei silti osaa haukeutua siihen suuntaan mihin suuntaan menemisestä olen naksauttanut. Vaikeaa hommasta tekee sekin, että se tahtoisi vain istua näköttää minun edessäni katsoen vain minua, eli oikeaan suuntaan katsomisestakin on vaikea palkata, mutta kai se vain täytyy olla kärsivällinen ja odottaa :)

Tekisi kovasti mieli mennä jollekin agilitykurssillekin, kun on taas kulunut vähän aikaa siitä kun olemme viimeksi päässeet agiliitään. Viivikin varmasti tahtoisi, kun sillä on aina niin kova hinku ryykätä kaikenlaisille, keinuille, puomeille ja putkiin tuolla tokotreeneissäkin jos satumme esteiden vieressä seisomaan. Myös tuo tokohyppy kun sai Viiviin niin hirveän vauhdin ja innostuksen, niin kyllä taitaa tyttö olla agilityn tarpeessa. 

Näyttelyitä odottelen kovalla innolla. Olemme harjoitelleet aika paljon ravaamista ja seisomista aina kun tilaisuus vain tulee. Tokossa kun teimme pareittain luoksepäästävyyttä, kokeilin myös huvikseen parikertaa seisottaa Viiviä, silloin kun sitä tultiin kopeloimaan ja myös hampaat katsottiin. Viivi oli vähän turhan innoissaan, eikä ihan meinannut pysyä paikallaan seisomisessa ja hampaita katsottaessakin se olisi tahtonut vain nuolla innoissaan katsojan käsiä ja naamaa. Harjoitella pitää siis vielä kovasti ja katsoa, että Viivi olisi mahdollisimman rauhallinen näyttelyissä. Ravaaminen sujuu sentään tosi hienosti oli Viivi villi tai rauhallinen.